feenixlintu

Olen yli viisikymppinen nainen, eronnut suhteista ja avioliitosta ja osa-aikaisena optimistina vielä kerran avioliitossa (lue osa-aika,etä, viikonloppu-avioliitto). Lapsia on vähemmän kuin on ollut miehiä, eli 3 (2 tyttöä ja 1 poika). Nuorin lapsista on 13 vuotias poika.

Olen alunpitäen pesunkestävä savolainen, parikymppisenä muutin Helsinkiin ja tällä suunnalla olen edelleenkin.

Otsikkoni “minä itse” johtuu siitä, että tänne asti elämässäni olen elänyt sitku- mutku- elämää, enää siihen ei ole aikaa tuhlattavaksi. Sairastan etenevää neurologista sairautta, joten tänä päivänä kuntoni on parempi kuin elämäni lippuaikana tulee olemaan (sairauden oireiden suhteen).

Eli nyt olen ottanut tehtäväkseni huolehtia itsestäni, tutustua itseeni ja elää omasta mielestäni mahdollisimman tyydyttävää elämää. Ajattelen myös laajentaa kokemuksiani siten, että joka päivä teen yhden teon mitä en aikaisemmin ole tehnyt, mitä vaikeampi, vastenmielisempi tai pelottava se on, sitä parempi.

Tämän päivän uusi tekoni on tämän blogin kirjoittamisen aloitus. Olen ajatellut sitä pitkään, mutta aina on syitä ettei nyt voi, ehdi tai jaksa. Myös se on käynyt mielessäni, lukeeko tätä kukaan yhtään kertaa. Tänään päädyin siihen, ettei se ole ratkaisevaa. Tärkeintä on se mitä kirjoittaminen itselleni merkitsee eli ajatusten ja tunteiden selvittämistä. Ongelmat kutistuvat oikeisiin mittasuhteisiin kun ne saa purettua loogisesti kirjoitusasuun.

Vuosi 2012 on eräiden uskomusten mukaan maaginen vuosi, mitä vaan voi tapahtua. Odotan muutoksia omallekin kohdalleni -toivottavasti suurin osa niistä olisi ilahduttavia.